Arkkitehti bussikuskina, yhteiskuntatieteiden maisteri siivoojana, koodari ruokalähettinä. Kuulostaako tutulta? Heitä kaikkia yhdistää se, että he ovat korkeakoulutettuja työntekijöitä, joilla on haasteita saada omaa koulutustaan vastaavaa työtä Suomessa. Miksi? Koska tutkinto on joko muualla kuin Suomessa suoritettu tai he ovat ulkomaalaistaustaisia.
Suomeen tulee kansainvälisiä osaajia, koulutamme muualta tulleita opiskelijoita ja lähetämme suomalaisia muiden maiden korkeakouluihin. Olisi siis täysin loogista, että hyödyntäisimme heidän osaamistaan myös työvoimapulasta kärsivillä suomalaisilla työmarkkinoilla. Tunnen kuitenkin myös henkilökohtaisesti useita henkilöitä, joilla on ollut vaikeuksia työllistyä Suomessa, vaikka taskussa on kansainvälinen maisterin tutkinto. Miksi työpaikan löytäminen Suomessa on muualla osaamisensa hankkineille niin paljon vaikeampaa?
Yksi keino edistää Suomen ulkopuolella kouluttautuneiden työllistymistä on helpottaa kansainvälisen tutkinnon tunnistamista käytännössä. Tällä hetkellä kansainvälisen tutkinnon rinnastaminen suomalaiseen tutkintoon maksaa useita satoja euroja. Tämä on monelle vastavalmistuneelle ja opintonsa lainalla kustantaneelle merkittävä summa. Valtiolle kustannus on puolestaan mitätön siihen nähden, että Suomi saa tänne muuttavan ihmisen mukana suuren määrän osaamista ilman omia panostuksia.
Tutkinnon rinnastamisen lisäksi myös toisen kotimaisen kielen (ns. virkamiesruotsin tai -suomen) osaamisvaatimuksia ulkomaalaisen maisterin tutkinnon suorittaneella voisi höllentää. Molempien kotimaisten kielten hallitsemista vaaditaan useissa julkisen sektorin työpaikoissa. Se on pakollinen osa Suomessa suoritettavia korkeakouluopintoja, ja näin ollen myös ilmainen. Muualla tutkintonsa saaneet joutuvat puolestaan jälleen maksamaan satoja euroja kurssin suorittamisesta. Siksi pelkästään työnhaun aloittaminen kansainvälisellä maisterin tutkinnolla voi maksaa jopa tuhat euroa! On osaamisen haaskaamista, jos omaa alaa vastaavan työpaikan saaminen tyssää tähän.
Kaikkein tärkein kansainvälisten osaajien työllistymisen este on kuitenkin asenneilmapiiri. Olipa kyse suomalaisten muualla suorittamista tutkinnoista tai pakolaisen tai maahanmuuttajan osaamisesta, suomalaisilla työnantajilla on vielä hankaluuksia nähdä ulkomailla kerrytetyn kokemuksen ja koulutuksen arvo. Suomessa kuitenkin puhutaan jatkuvasti kansainvälisen kaupan lisäämisestä, viennin edistämisestä ja kansainvälistymisestä. Voisi kuvitella, että kansainvälinen osaaminen ja esimerkiksi monipuolinen kielitaito olisi tässä mittaamattoman arvokasta.
Olemme tottuneet pitämään suomalaista koulutusta ja osaamista korkeassa arvossa, ja hyvä niin. Samalla kuitenkin unohdamme, että voimme myös oppia paljon muilta. Muualla suoritetut tutkinnot ja kerrytetty työkokemus tuovat meille uusia virtauksia ja näkökulmia. Niitä tarvitaan Suomessakin! Nyt meitä vaivaa samaan aikaan sekä työvoimapula että sisäänpäinkääntyneisyys. Uudet ajatukset ja osaaminen jäävät hyödyntämättä, jos vain kyräilemme keskenämme maailman pohjoisessa nurkassa.
Asenneilmapiirin muutokseen voimme vaikuttaa me kaikki. Poliitikkojen ja kansanedustajien on kuitenkin näytettävä esimerkkiä. Valitsemmeko sulkeutuneisuuden ja rasismin vai avoimuuden ja yhdenvertaisuuden? Minulle valinta on helppo.