Talous tarvitsee feminismiä!

Yksi aikamme suurimmista haasteista on asettaa talous ekologisen kestävyyden rajoihin niin, että se on sosiaalisesti oikeudenmukaista. Ongelmaa syventää se, että valtavirtainen talouskäsitys on kapea ja pohjautuu sellaiselle teorialle, jossa luonnolle ja hoivatyölle ei anneta merkitystä. Olen perehtynyt opinnoissani, tutkimuksessani ja Rethinking Economics Suomi -järjestön puheenjohtajana erilaisiin talousmalleihin. Yksi näistä on feministisen talouden teoria. 

Feministinen talous on viime aikoina noussut merkittäväksi puheenaiheeksi. Ja hyvä niin, sillä feministiset taloustieteilijät ovat jo 1970-luvulta lähtien kritisoineet vallitsevan talousajattelun sukupuolisokeutta. Talouskäsityksemme ei huomioi sukupuolittuneita rakenteita ja talouden aiheuttamaa eriarvoisuutta. Tämä johtaa tilanteeseen, jossa nykyinen talousjärjestelmä samaan aikaan sekä hyötyy sukupuolten välisestä epätasa-arvosta että tuottaa eriarvoisuutta. Feministinen talous tekee näkyväksi naisten tekemän palkattoman työn määrän ja talousjärjestelmän sukupuolittuneen syrjinnän, erityisesti työelämässä ja palkkauksessa.

Naistenpäivän kunniaksi kirjoitan, miten tulevaisuuden kestävyyshaasteet ratkaistaisiin feministisen talousteorian opein. Ensimmäinen osa kirjoituksesta käsittelee kansantalouden tilinpidon vääristymiä ja sen vaikutuksia tasa-arvoon. Toinen osa käsittelee sukupuolinormeja työelämässä. 

Kansantalouden tilinpito ja naisten näkymättömät kädet

Feministisen talouden yksi keskeisimmistä tutkimusteemoista on talous, (tasa-) arvo ja palkaton työ. Ensinnäkin tapamme käsitellä, mitata ja ymmärtää valtion talous on tällä hetkellä puutteellinen. Tämä johtuu siitä, että emme laske palkatonta hoitotyötä osaksi bruttokansantuotetta (BKT). Itse asiassa, jos palkaton hoivatyö sisällytettäisiin Suomessa talouden tilinpidon piiriin, kasvaisi BKT miltei 40 prosentilla. 

Miksi palkaton hoivatyö pitäisi laskea kansantalouden tilinpitoon? Yksinkertaisesti siksi, että ymmärtäisimme ja arvostaisimme hoivatyötä kaiken taloudellisen toimeliaisuuden pohjana.

Otetaan esimerkki viimeaikaisesta keskustelusta: Suomessa puhutaan nyt paljon siitä, että tarvitsemme lisää lapsia, sillä tarvitsemme tulevaisuudessa lisää työntekijöitä, jotta taloutemme voisi kasvaa entisestään. Menemättä sen syvemmin tämän ehdotuksen ongelmakohtiin, keskityn sen perusajatukseen – huomisen lapset ovat huomisen talouden perusta. 

Huolimatta tästä kirkkaasta korrelaatiosta Suomessa ei tarpeeksi huomioida lasten kasvattamisen kansantaloudellista merkitystä. Lasten kasvatus on pitkälti näkymätöntä, palkatonta työtä, jonka tyypillisesti hoitavat äidit. Samaan aikaan äitien työurat, palkat ja eläkkeet jäävät laahaamaan vuosikausiksi juuri hoivavastuun takia. On hullunkurista että samaan aikaan tunnistamme, että syntyvyys on taloudellisen jatkumon elinehto, mutta emme kuitenkaan tunnista sitä, että juuri lasten kasvatus on sitä palkatonta työtä, joka mahdollistaa koko talouden toimivuuden tulevaisuudessakin.

Jotta hoivan taloudellinen merkitys kansantaloudelle tunnistetaan, on meidän laskettava palkattoman hoivatyön arvo bruttokansantuotteeseen. Tämä mahdollistaa sen, että yhteiskuntamme arvottaa ja arvostaa hoivaa sellaisena kuin se on: kaiken taloudellisen toimeliaisuuden mahdollistajana.

Kysymys kansantalouden tilipidosta on tärkeä myös siksi, että juuri hoivatyön aliresurssointi liittyy olennaisesti kansantalouden tilinpidon ja nykyisen talousajattelun vääristymiin.

Feministinen taloustiede on tehnyt näkyväksi sen, että perinteiset maskuliiniset alat nähdään usein taloudellisesti tuottavina, ja feminiinisten alojen, kuten hoivatyön, kansantaloudellinen merkitys jää näkymättömiin. Hoiva jää siis aliarvostetuksi.  Tämä johtaa sosiaali- ja terveysalan aliresurssointiin, sillä sote nähdään vain menoeränä. Siksi sote on myös usein ensimmäiseksi leikkauslistalla. Ja kun sotesta leikataan, naiset joutuvat painamaan enemmän hommia niin töissä kuin kotona.

Kasvanut työkuorma johtuu siitä, että sote-leikkaukset eivät suinkaan poista hoivan tarvetta, vaan vierittävät hoivavastuun yksityisille kotitalouksille – eli useimmiten naisten harteille. Tämä lisää naisten taakkaa kotona, heikentää työllistymismahdollisuuksia, aiheuttaa kuormitusta ja heikentää tasa-arvoa esimerkiksi eläkkeissä pienentää naisten eläkekertymää vähentyneiden työvuosien myötä. Lisäksi leikkaukset johtavat siihen, että sote-alalla työskentelevät (pääsääntöisesti naiset) joutuvat paiskimaan kovemmin töitä tehostetussa ympäristössä.

Tarvitsemme Suomessa siis enemmän sukupuolitietoista budjetointia, jossa huomioidaan erilaisten talouspoliittisten päätösten sukupuolittuneet vaikutukset.

Sukupuolittuneet normit työelämässä ja vihreä siirtymä

Feministinen talous tekee näkyväksi myös työelämän sukupuolittuneet normit. Kuten yllä mainittu, hoiva-alat nähdään usein luonnollisesti naisvaltaisina aloina, kun taas teknilliset alat maskuliinisina. Työelämämme noudattaa edelleen pitkälti näitä sukupuolirooleja. Ei ole myöskään sattumaa, että maskuliiniset alat ovat usein kovemmin palkattuja kuin naisvaltaiset alat. Tämä johtuu siitä, että yleensä juuri tuottava talous nähdään talouden kannalta tärkeäksi eikä hoivan- ja lastenkasvatuksen merkitystä taloudellisen toiminnan pohjana huomioida. 

Työelämän sukupuolittuneisiin rakenteisiin olisi pitänyt puuttua vahvemmin jo kauan sitten. Kysymys sukupuolittuneista rakenteista on kuitenkin erityisen tärkeä nyt vihreän siirtymän aikakaudella, kahdesta syystä. Ensinnäkin useat vihreän siirtymän kannalta keskeiset alat (teollisuus, energia, infrastruktuuri, tutkimus, teknologia ja innovaatio-alat) ovat hyvin sukupuolittuneita. Toiseksi, juuri nämä sukupuolittuneet alat ovat saamassa merkittäviä investointeja vihreän siirtymän toteuttamiseksi. Tämä saattaa kasvattaa naisten ja miesten tuloeroja entisestään.

Meidän pitää  huomioida paremmin vihreän siirtymän sukupuolittuneet vaikutukset. Parannetaan eri alojen tasa-arvoa, lisätään sukupuolen tutkimuksen kursseja teknillisillä aloilla ja otetaan käyttöön päämäärätietoista politiikkaa sukupuolittuneiden työmarkkinoiden korjaamiseksi. Kulttuurisen ja ajatuksellisen muutoksen lisäksi tarvitsemme anonyymin rekrytoinnin käytännöt, ja lisää palkka-avoimuutta. Tarvitsemme myös lisää yhdenvertaisuutta työelämään, ja tämä on jokaisen työnantajan vastuulla toteuttaa.

Minulle politiikan perimmäinen tarkoitus on mahdollistaa hyvä ja turvallinen elämä, niin ihmisille kuin koko elinkirjolle. Politiikan tehtävä on luoda sellaisia rakenteita, joiden puitteissa mahdollisimman monella olisi asiat mahdollisimman hyvin. Siksi tarvitsemme feminismiä myös taloudessa.