Degrowth tarkoittaa muun muassa vanhan korjaamista uuden rakentamisen sijasta, yhteisöllisiä ei-kaupallisia tiloja, ruohonjuuritason toimijoiden tukemista ja kaupunkisuunnittelua luonnon ehdoilla.
Järjestimme maanantaina 24.3.2025 keskustelutilaisuuden Tekstin Talolla aiheesta degrowth eli kohtuutalous kaupungissa. Keskustelijoina mukana olivat yliopistolehtori Teppo Eskelinen, väitöskirjatutkija Emel Tuupainen, tutkijatohtori Valtteri Aaltonen, Lapinlahden Lähteen toimitusjohtaja Ville Pellinen sekä Elonkirjon kaupungin Heljä Nieminen. Lisäksi mukana oli arkkitehti ja taidekasvattaja Lotta Aulamon Degrowth-työn tutustumis- ja keskustelupiste, jossa hahmottelimme kestävän tulevaisuuden Helsinkiä.
Keskustelussa etsimme vastauksia muun muassa seuraaviin kysymyksiin:
– Mitä kohtuutalous tarkoittaa kaupunkipolitiikassa?
– Miten voimme taata kohtuuhintaisen asumisen ilman jatkuvaa talouskasvua?
– Kuinka maankäytön ja kaavoituksen ratkaisut voivat edistää ekologisesti kestävää Helsinkiä?
– Millaisin keinoin kohtuutalous voi tulla osaksi kaupunkilaisten arkea ja tietoisuutta?
Mukana keskustelmassa oli noin 70 kaupunkilaista, mikä kertoo aiheen kiinnostavuudesta!
Mikä ihmeen degrowth ja miksi siitä pitää keskustella?
Degrowth, eli kohtuutalous, on taloudellinen ja yhteiskunnallinen ajattelutapa, joka kyseenalaistaa jatkuvan talouskasvun välttämättömyyden ja pyrkii ekologisesti kestävään sekä sosiaalisesti oikeudenmukaisempaan yhteiskuntaan. Se tarkoittaa vähäisempää resurssien käyttöä, elämänlaadun parantamista ja talousjärjestelmän sopeuttamista planeetan ekologisiin reunaehtoihin.
Helsingissä on tärkeää keskustella kohtuutaloudesta, koska kaupunkirakentaminen vaikuttaa merkittävästi luonnonvarojen kulutukseen ja hiilijalanjälkeen. Lisäksi asumisen kallistuminen, kaupunkiliikenteen haasteet ja eriarvoisuuden lisääntyminen vaativat ratkaisuja, jotka eivät perustu jatkuvaan kasvuun. Kohtuutalous tarjoaa tapoja suunnitella kestävää, oikeudenmukaista ja viihtyisää kaupunkia, jossa hyvän elämän edellytykset eivät riipu talouskasvusta.
Kohtuutalous = yhteisöllisempää arkea kaupunkiin
Tilaisuuden avauspuheenvuorossa Teppo Eskelinen kysyi oivasti, keitä varten kaupungit ovat: ihmisiä varten vai kauppoja? Teppo esitteli keinoja vähentää kulutusta ja lisätä yhteiskäyttöä sekä lisätä ajanviettomahdollisuuksia, jotka eivät perustu kulutukseen. Kirjastot ovat tästä jo hyviä esimerkkejä, ja niiden arvo on mittaamaton, kun mietimme yhteiskuntien radikaalia uudistumista ilmastokriisin aikakaudella. Helsingin pitääkin jatkossa painottaa palveluiden, tuotteiden ja rakennusten käyttöarvoa taloudellisen arvon sijaan. Samalla kaupunkilaisille on tarjottava asukkaidensa käyttöön enemmän epäkaupallisia tiloja. Niissä yhdistyvät parhaalla tavalla yhteisöllisyyden luominen ja kulutuspaineesta vapaa ajankäyttö.
Arkkitehtuurista väitöskirjaa tekevä Emel Tuupainen jakoi yleisölle ajatuksiaan siitä, millaisia uusia suunnittelun periaatteita ja rakentamisen malleja tarvitaan ekokriisin aikakaudella. Kohtuutaloudessa kaupunkikehittämisen hyödyt jakautuvat monille harvojen sijaan, ja rakentaminen tähtää materiaalien ja energian säästöön. Voittoa tavoittelemattomat, yhteiskunnalliset yritykset voivat näyttää esimerkkiä rakennusten korjaamisessa ja taloudellista voittoa laajempien hyötyjen tuottamisessa yhteiskunnalle. Uutta, kestävää ajattelua edistäviä kaupunkitoimijoita ovat Emelin mukaan myös esimerkiksi Dodo ry ja Suvilahti DIY, joissa yhdistyvät kaupunkidemokratia, ruohonjuuritason toiminta, osallisuus sekä hoiva- ja korjauskulttuuri.
Kohtuutalous tuo Emelin mukaan kaupunkisuunnittelun keskiöön myös tärkeän kysymyksen: miten vähennämme sosiaalisesti oikeudenmukaisella tavalla materian ja energian kiertoa kaupungeissa? Kun ajatellaan rakentamisessa tarvittavaa materian ja energian määrää, on selvää, ettei asuntojen hintojen nousua voida hillitä aina vain lisää ja lisää rakentamalla. Tarvitaan myös vuokrien sääntelyä ja uudenlaisten, saavutettavampien omistusmuotojen, kuten asunto-osuuskuntien tukemista. Helsingin asuntorakennustavoitetta on myös varaa kohtuullistaa. Kun joudutaan rakentamaan uutta, se on tehtävä jo rakennetuille alueille lähimetsien kaatamiseen sijaan.
Biodiversiteetin ja kohtuutalouden tutkija Valtteri Aaltonen Must-projektista pohti, miten monien lajien yhteiseloa voidaan vaalia kaupungissa. Sen lisäksi, että meidän pitäisi suojella luontoa, voimme nähdä luonnon myös toimijana. Tästä esimerkkinä Valtteri kertoi meille tarinan tsekkiläisestä padosta, jota ihmiset olivat monta vuotta yrittäneet pystyttää siinä kuitenkaan byrokratian vuoksi alkuun pääsemättä. Eräänä päivänä olivat sitten majavat rakentaneet padon juuri sille paikalle, johon patoa suunniteltiin. Ja vieläpä oikein hyvän padon. Voisivatko Helsinki ja helsinkiläiset elää rinta rinnan luonnon kanssa, oppien siltä järkeviä käytänteitä?
Miten kohtuutalous näkyy kaupungissa jo?
Monet pitävät kohtuutaloutta jonkinlaisena tulevaisuuden haihatteluna, vaikka meillä on jo nyt monia sellaisia käytänteitä, jotka mukailevat kohtuutalouden periaatteita. Näitä ovat jo mainitut kirjastot, vapaakaupunkitilat, tilojen uudelleenkäyttö, pyöräily, julkinen liikenne ja julkinen terveydenhuolto. Myös Lapinlahden Lähde ja Elonkirjon kaupunki ovat esimerkkejä käytännön kohtuutaloudesta.
Lapinlahden Lähteen toimitusjohtaja Ville Pellinen puhui tapahtumassa kohtuutaloudesta kaupungin yhteisöllisyyden vahvistajana. Villen näkökulmasta kohtuusajattelu korostaa tarvetta luoda tiloja, joissa ihmisten henkinen ja sosiaalinen hyvinvointi asetetaan taloudellisten intressien edelle. Lapinlahden Lähde on esimerkki tällaisesta paikasta. Siellä mielen hyvinvoinnin keskus ja pienyhdistykset ja -yritykset tukevat kaupunkilaisten hyvinvointia. Vastakohtana kohtuusajattelulle voidaan taas pitää paljon keskustelua herättänyttä Satamatunneli. Satamatunneli on malliesimerkki ympäristöä kuormittavasta infrastruktuurihankkeesta, jota toteutetaan nopeus ja kasvu edellä ja joka ei palvele paikallisten tarpeita.
Degrowth-periaatteiden mukainen ”kasvualusta” tarkoittaa yhteisöjen itseorganisoitumista ja kestävien, vaihtoehtoisten talousmallien tukemista. Kaupunki tulisi nähdä yhteisönä eikä sijoitusalustana, jossa asukkaiden tarpeet voidaan sivuuttaa voitontavoittelun niissä. Toiminnan asettaminen vuokratuottojen edelle tarkoittaa, että tiloja kehitetään käyttäjälähtöisesti eikä pelkästään taloudellisen hyödyn näkökulmasta. Uuden rakentaminen vanhan tilalle ei ole sama asia kuin uuden kehittäminen, vaan uuden kehittämisessä vanhoja rakenteita voidaan hyödyntää kestävästi. Kestävässä ja elämänlaatua parantavassa kaupunkikehityksessä sovitetaan yhteen luonto ja infra, eikä vain rakenneta päälle.
Kestävässä kaupunkisuunnittelussa auttavat luonnonsuojelu ja vaihtoehtokaavojen kehittäminen, joita Heljä Nieminen Elonkirjon kaupunki -hankkeesta toi tapahtumassa esiin. Kestävää kaupunkisuunnittelua edustaa Stansvikin vaihtoehtokaava, sillä se pyrkii toteuttamaan kaupunkirakenteen suunnittelun ekologisen kestävyyden, ei pelkästään kasvutavoitteiden ehdoilla. Helsingin metsien monimuotoisuuden säilyttäminen on tärkeää niin ekosysteemien kuin asukkaiden hyvinvoinnin kannalta – metsät tarjoavat elinympäristön lukuisille lajeille ja samalla virkistysalueita kaupunkilaisille. Vaihtoehtokaava tarjoaa nimensä mukaisesti näkyvän vaihtoehdon rakentamiselle, joka heikentäisi viheralueita ja luonnon monimuotoisuutta. Kestävä kaupunkisuunnittelu huomioi paikalliset luonnonolosuhteet ja pitkän aikavälin ekologiset vaikutukset.
Lopuksi
Kohtuutalous tarkoittaa siis muun muassa vanhan korjaamista uuden rakentamisen sijasta, kirjastoja ja muita yhteisöllisiä tiloja, ruohonjuuritason aktiivisuuden tukemista ja kaupunkisuunnittelua luonnon ehdoilla. Kohtuutalous tarkoittaa myös kaupunkiviljelyn mahdollisuuksien lisäämistä, paikallisten pienyrittäjien priorisointia ja taloudellisesti saavutettavaa asumista pelkän markkinaehtoisen vuokranmuodostuksen sijaan. Kaupallisten tiloja voidaan muuttaa ei-kaupallisiksi, kuten Kalasataman vapaakaupunki -tila meille esimerkkiä näyttää. Kuten keskustelijoiden näkökulmat osoittavat, meillä on jo paljon keinoja toteuttaa ihmisläheisempää, vihreämpää ja kestävämpää kaupunkiympäristöä. Enää tarvitaan päätöksentekijöiltä viisautta ottaa nämä keinot käyttöön!